Puumala

Saimaan kaunein saaristokunta

Puumala on todellinen saaristokunta, jonka 3000 rantakilometriä ja 1000 saarta vetävät puoleensa niin mökkiläisiä, veneilijöitä kuin muitakin lomalaisia.

Museot, nähtävyydet ja luontokohteet

Puumalassa on kaksi museota, Liehtalanniemen museotila sekä Sahan museo. Sahan museo sijaitsee Sahanlahdessa, entisen Miettulan sahan alueella, Kalevala Koru Oy:n perustajan Elsa Heporaudan kotimaisemissa. Sahan museo kertoo sahatyöläisten asumisesta ja elämästä 1800-luvun lopulla.

Niinisaaressa on idyllinen Liehtalanniemen museotila, jossa lampaat ja kanat tervehtivät kävijää opaspehtoorin kertoessa tarinoita tilan viimeisestä isännästä. Niinisaareen pääsee autolla Hätinvirran lossilla. Puumalan keskustasta matkaa kertyy 12 km pitkin upeaa saaristotietä. Museon parkipaikalta on kävelymatkaa noin 300 metriä - leveä metsäpolku on osa tilan luonnonsuojelualuetta. Liehtalanniemessä on myös luontopolku, vieraslaituri sekä melojien telttapaikka. Museo on avoinna kesä-elokuussa 2017.

Lietveden ja Eteläisen saariston maisematiet esittelevät järviluontoa upeimmillaan. Lietveden huikeita maisemia voi ihailla myös Lietveden näköalapaikalta.


Puumalan luonto on ainutlaatuinen ja monimuotoinen. Sokkeloinen saaristo tarjoaa yllätyksiä kuten Loketon onkalo Pistohiekalla. Loketonvuoren halkeama on noin 10-13 m syvä ja 70 m pitkä. Lokettoon löydät kääntymällä Pistohiekalta Honkajoentielle. Saarijärven kohdalla viitta opastaa vasemmalle johtavalle polulle.

Rakokivet ovat mahtava luonnonnähtävyys Saarijärvellä, Hurissalossa. Siirtolohkareet kohoavat korkeuksiin mäntyisen mäen laella ja muodostavat helmaansa luolan. Keväällä 2005 pystytetyt opasviitat ohjaavat kulkijaa kantatie 62:lta, Reposen lomamökkien risteyksen kohdalta Saarijärventielle.

Puumalan kalliomaalaukset vievät katsojan 5000 vuoden taakse Saimaan esihistoriaan. Kaiken kaikkiaan Puumalasta on löydetty yhdeksän eri kalliomaalauskohdetta. Uusin maalauslöytö on kesältä 2015. Paikka sijaitsee noin kahdeksan kilometriä kirkonkylästä etelään, Luukkolan kylässä.

Kukonharjun kanavan viehättävä miljöö sai alkunsa 1700-luvulla kun Puumala oli rajaseutua ja venäläiset tarvitsivat uuden vesireitin pohjoiseen. Kukonharjun kanava on 700 m pitkä ja nykyään suosittu reittikohde pienveneilijöille.


Puumalan salmea koristaa paitsi hulppea ja kaunislinjainen Puumalansalmen silta, myös s/s Wenno, joka on uniikki rautarunkoinen tervahöyry. Wenno rakennettiin v. 1907 ja se on täysin toimintakuntoinen. Nykyään Wenno palvelee kuntalaisia ja turisteja tilausristeilijänä.

Puumalansalmen silta hallitsee kirkonkylän maisemaa. Viimeiset lossikyydit ajettiin 1995, jolloin silta vihittiin käyttöönsä. Puumalansalmen silta on Suomen 4. pisin maantiesilta. Siltatornin hissi vie kävijän nopeasti näköalatasanteelle 28,5 m korkeuteen, josta voi ihastella ympärillä siintelevää Saimaata. Sillalla ei ole pysäköintiä, mutta siltahissi toimii myös Suomen ainoana vertikaalisena kevyenliikenteen väylänä, sillä polkupyörän kuljettaminen hississä on sallittua. Rohkeimmat voivat jatkaa siltakerroksesta rappuja pitkin ylös näköalakahvilaan, joka kohoaa n. 37 m Puumalan vilkkaan vierassataman yläpuolelle.

Puumalan puukirkko on Suomen suurimpia puukirkkoja, johon mahtuu 1200 sanankuulijaa. Kirkko valmistui v. 1832 ja sitä ympäröi viehättävä vanha hautausmaa. Kirkkomaat kätkevät monta tarinaa - niin Puumalassakin. Nuori taiteilijatar Maria Shpak Benois´n valkoinen marmoriristi muistuttaa meitä kesästä 1891, jolloin Maria ja miehensä Albert Benois viettivät kesää Puumalassa. Mukana oli myös Nikolai Benois, tsaari Nikolai I:n hoviarkkitehti. Alkukesän kylmyys oli liikaa hauraalle Marialle ja hän menehtyi vain 21-vuotiaana. Albert Benois'n kädenjälkeä voi ihailla Suomalainen maisema -nimisestä akvarellista painetussa taidekortissa, jota on myytävänä mm. kirjastossa ja matkailuinfossa. Maisema sijoittuu todennäköisesti Puumalan Vesiniemeen.


Yksi Puumalan sotahistoriallisista kohteista on Salpalinja -bunkkeri. Salpalinja on välirauhan ja jatkosodan aikana 1940-luvulla Itä-Suomeen rakennettu puolustuslinja. Aikoinaan se oli suurin Suomessa toteutettu rakennushanke, johon osallistui laajimmassa vaiheessa lähes 35 000 miestä ja n. 2000 lottaa muonitustehtävissä. Salpalinja ei koskaan valmistunut kaikilta osiltaan eikä sitä käytetty maanpuolustukseen. Salpalinjan rungon muodostavat n. 700 teräsbetonista rakennettua ase-ja majoituskorsua. Puumalan Salpalinja -bunkkeri on tyypillinen kk-korsu ja se valmistui v. 1941. Aseistuksena bunkkerissa on Maxim-konekivääri sekä 45mm:n panssarintorjuntatykki. Korsun seinät ovat 1,60-2,10 m:n vahvuista teräsbetonia. Majoitustiloja on 7-10 miehelle. Bunkkerissa on oma kaivo, viemäröinti ja puuhella. Kaiken kaikkiaan Puumalan taajamassa on kuusi korsua, vain yksi niistä on kunnostettu ja avoinna yleisölle.